Call Me Kuchu

Kevään ensimmäisenä elokuvana nähdään Ugandan seksuaalivähemmistöjen tilanteesta karua kieltään kertova Call Me Kuchu. Elokuvan jälkeen jatketaan aiheen piirissä yleisökeskustelulla Oulun Setan edustajan, kaupunginvaltuutettu Janne Hakkaraisen pohjustamana sekä tutustutaan Amnestyn vetoomukseen Ugandan homovastaisen lakiesityksen pysäyttämiseksi.

Ugandan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ahdingosta on Suomenkin tiedotusvälineissä kohistu jo jonkun aikaa. Nämä vähemmistöt, “kuchut” on ajettu yhä ahtaammalle maassa, jossa homous on kriminalisoitu ja vaino niin viranomaisten kuin toisten kansalaistenkin puolelta on jokapäiväistä todellisuutta. Tästä huolimatta maassa elää joukko ihmisiä, jotka eivät suostu piiloutumaan vainoajiltaan.

Katherine Fairfax Wrightin ja Malika Zouhali-Worrallin “Call Me Kuchu”-dokumenttielokuvassa seurataan ugandalaisten LGBTI-aktivistien elämää yli vuoden ajan. Maassa, jossa homofobia on paitsi yleistä, myös lainsäädäntöön kirjattua, on kaapista tuleminen erityisen rohkea ja usein hengenvaarallinen teko. Päähenkilöksi nousee aktivstiveteraani, maan ensimmäinen avoimesti homo David Kato, joka jaksaa toveriensa kanssa urheasti taistella oikeuksiensa puolesta niin homojen lynkkaukseen yllyttävää tabloidilehdistöä kuin homoja jopa kuolemantuomiolla uhkaavaa lakiesitystä vastaan.

Paikallisista homofobian myötävaikuttajista haastatellaan toimittajia ja poliitikkoja, ja vilahtaapa elokuvassa myös pastori Martin Sssempa, viraalista “Eat da Poo Poo”-videosta tuttu saarnamies amerikkalaisine evankelistakollegoineen, joiden osuus asenteiden levittämisessä tulee myös selväksi. Pääpaino on kuitenkin aktivistien päivittäisen elämän seuraamisessa, joka yhden heistä kohdalla katkeaa traagisella tavalla. Kamppailu kuitenkin jatkuu.