Jason Becker: Not Dead Yet

“I have Amyotrophic Lateral Sclerosis. It has crippled my body and speech, but not my mind.”

Kitaristi-isänsä ja -enonsa sparraama Jason Becker aloitti soittamaan kitaraa pikkupoikana 1970-luvulla. Hän ei viihtynyt soittotunneilla, mutta treenasi kuin hullu ja käytti muun aikansa omaksumalla musiikkia laidasta laitaan. Jasonista kehkeytyi pian virtuoosi joka sovitti ja esitti Paganinin kapriiseja ja räjäytteli tajuntoja uusklassisella tilulla. Demonauhoja seurasi duolevytyksiä myöhemmin Megadethin riveistä tunnetun Marty Friedmanin kanssa.

Becker oli siissaman kaliiberin jätkä kuin Yngwie Malmsteen ja Tolkin Timppa, mutta toisin kuin nämä pöhöttyneet nahkahousut, Jason tunnettiin mukavana, huumorintajuisena ja nöyränä kitaravirtuoosina. Sanalla sanoen hieno mies, ja varmasti kova panemaan, sen minkä kitaransoitolta ehti. 1989 hän sai pestin Steve Vain korvaajana David Lee Rothin bändissä, mutta kesken ensimmäisten studiosessioiden hän sairastui mystisesti. Syyksi paljastui hermostoja rappeuttava ALS-tauti ja lääkärit arvioivat hänellä olevan kolmesta viiteen vuotta elinvuotta jäljellä. Tyypillinen traaginen tarina liian nuorena kuolleesta lahjakkuudesta siis.

Paitsi että Jason Becker ei kuollut. Eikä hän luopunut elämänilostakaan, vaikka koko hänen vartalonsa lakkasi tottelemasta hänen käskyjään. Uskomaton selviytymistarina koostuu äärimmäisestä sitkeydestä niin kitaroinnin opettelun kuin elämästä kiinni pitämisen saralla, ja sisältää myös rutkasti todella härskiä kitarapornoa, neoklassista tilua ja totaallista shreddaamista niille joiden korvien mielestä enemmän on enemmän.

LIVE: Riutta

Illan liveosuudessa nähdään oululainen Riutta. Vastikään debyyttialbuminsa Kaikki on hyvin julkaissut yhtye on hakenut omaa ilmettään pitkään ja hartaasti; bändi on perustettu jo vuonna 2004 Oulaisissa. Nyttemmin oululaistunut Riutta on saanut esikoispitkäsoitolleen hyvän vastaanoton. Rumban Kimmo K. Koskinen kuvailee yhtyeen musiikkia osuvasti neljän tähden arviossaan: ”Vaihtoehtorockin, jälkipunkin ja progen keinoin ilmaiseva Riutta tuo mieleen Rushin soittamassa At the Drive-Iniä ja Radioheadin hämyilyjä. Silti uskon, että esimerkiksi Absoluuttisen nollapisteen fanit voisivat helposti ottaa Riutan sydämiinsä.” Suomen Musiikki julkaisi pitkäsoitosta cd-version maaliskuun alussa.