Megacities
DocPoint special - Megacities and Olaf Möller
The next Doc Lounge Helsinki screening is a tribute to Michael Glawogger and all other brave documentary film makers in the world.
Doc Lounge& DocPoint: Glawogger
The next Doc Lounge Helsinki club is a tribute to all brave documentary film makers out there in the world. This will be done through the screening of Megacities (1998) by Michael Glawogger, who passed away due to malaria while working on a new film in Liberia. The film is part of Glawogger triology on work. After Megacities, film critic, curator and friend of Glawogger, Olaf Möller will talk about Glawogger, his work and legacy. The evening starts with the short film Erica by Maira Dobele from Elo.
Megacities, Michael Glawogger, 1998, Austria & Switzerland, 90'
By taking on four megacities, Mumbai, Mexico City, Moscow and New York, this documentary manages to show the beauty of human imagination and capability in very harsh living conditions. Megacities is a dark poem in twelve chapters dealing with both precariousness, love, violence, work and dreams. Glawogger presents people, places and situations that are so extreme they would be hard to imagine, among them we find streetkids, drug addicts and slaughterhouses.
Michael Glawogger
Glawogger is one of the most known Austrian directors. He has been working both with fiction and documentary as well as a cinematographer for Austrian filmmaker Ulrich Seidl. What distinguishes Glawogger as a documentary film maker is that his picture really tells the story, we both see and experience the world through his lens. Except for Megacities, his films Workingman's Death (2005) and Whore's Glory (2011) belong to what has been called the globalization trilogy.
Doc Lounge& DocPoint yhteistyöklubi: Glawogger
Marraskuun Doc Lounge yhdessä DocPointin kanssa kääntää katseen niihin hienojhin dokumentaristeihin, jotka tänä vuonna ovat suureksi suruksi poistuneet keskuudestamme.
Kunnioitamme heitä esittämällä Michael Glawoggerin elokuvan Megacities (1998), joka kuuluu Glawoggerin työaiheiseen trilogiaan. Vuonna -59 syntynyt Glawogger menehtyi työssään malariaan 23. huhtikuuta 2014 ollessaan kuvaamassa uutta elokuvaansa Liberiassa. Elokuvan jälkeen Glawoggerin ystävä, filmikriitikko ja kuraattori Olaf Möller, tulee keskustelemaan Glawoggerista, tämän työstä sekä vaikutuksesta itävaltalaiseen koulukuntaan. Keskustelu on englanniksi. Ilta alkaa Elon lyhytelokuvalla Erica (2014), jonka Maira Dobele on ohjannut.
Megacities, Michael Glawogger, 1998, Itävalta & Sveitsi, 90'
Mumbai, New York, Mexico City, Moskova. Ohjaaja Michael Glawoggerin neljän metropolin kiertomatkasta syntyi kahdentoista muotokuvan Megacities, sekä raadollinen että runollinen elokuva suurkaupunkien sykkivästä makro- ja mikrokosmoksesta.
Glawoggerin kaupunki ei ole urbaania leikkiä, vaan ennen kaikkea selviytymistä: mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään vain selvitäkseen päivästä toiseen? Megacities vyöryttää eteemme moskovalaisia katupoikia, meksikolaisen yksinhuoltaja-stripparin, newyorkilaisen heroinistin, koirataisteluja, kanateurastamon kuolemantehtaan ja liudan muita kuvia, jotka eivät jätä kylmäksi. Glawogger esittelee ihmisiä, paikkoja ja tilanteita, jotka ovat niin äärimmäisiä, että niiden loihtiminen edes mielikuvistusta äärimmilleen venyttämällä olisi vaikeaa - siksi ne ovatkin totta.
Michael Glawogger
Glawogger kuuluu Itävallan tunnustetuimpiin ohjaajiin, joka on useiden itävaltalaisohjaajien tapaan työskennellyt rajoja vetämättä sekä fiktion että dokumentaarin parissa. Hänen elokuvissaan nimenomaan kuva puhuu: näemme ja koemme Glawoggerin kameran kautta. Glawogger toimi itse kuvaajana myös muille, muun muuassa toiselle itävaltalaissuuruudelle, Ulrich Seidlille.
Globaalisaatiotrilogiaksikin kutsutun kokonaisuuden muut elokuvat Megacitiesin lisäksi ovat Workingman's Death (2005) ja Whores' Glory (2011). Megacities sisältää pieniä selviytymistarinoita suurista kaupungeista: omansa kertovat niin newyorkilainen sutenööri, moskovalaiset katulapset kuin meksikolainen roskakuskikin.